Hyönteiset

ChiliWikistä
Versio hetkellä 29. tammikuuta 2018 kello 16.24 – tehnyt Tornipöllö (keskustelu | muokkaukset) (→‎Harsosääski)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Harsosääski

Harsosääsket "uimasilla" fairy ansassa.

Harsosääski on luultavasti chilinkasvattajan yleisin tuholainen. Se on 2-4 mm pieni kärpänen. Harsosääskeä ei pidä sekoittaa usein keittiössä pörrääviin banaanikärpäsiin, jotka leviävät usein kaupasta tuotujen hedelmien välityksellä. eivätkä ole haitallisia kasveille. Harsosääskiä tulee lähinnä viherkasvien mukana tai kesällä ulkoa ja tuoreessa mullassa voi olla harsosääskien toukkia. Harsosääski on nopea leviämään ja lisääntymään.

Harsosääsken toukka idätyslautalla.

Aikuisen harsosääsken tunnistaa banaanikärpästä ketterämmästä lennosta ja hoikemmasta olemuksesta. Harsosääsken siivet ovat eheäreunaiset toisin kuin ripsiäisen, jolla on siipien takareunassa hapsumainen reunus. Jos onnistuu nappaamaan harsosääsken kiinni, se haiskahtaa usein homeelta, kostealta mullalta tai metsänpohjalta. Toukka on aikuista paljon isompi, läpikuultava tai valkoinen, turpeahko ja puolikin senttiä pitkä.

Harsosääsken aikuinen syö mullan pinnalta orgaanista ainetta, eivätkä siten vahingoita kasvia. Aikuinen yksilö munii kosteaan multaan. Munista kehittyy toukkia jotka syövät lahoavaa kasviainesta, hometta ja kasvien juuria. Toukista ei yleensä ole haittaa aikuisille kasveilla vaan ainoastaan pienet taimet ovat vaarassa kehittymättömän juuristonsa vuoksi. Toukat syövät hiusjuuret ja näin ollen taimi menehtyy helposti. Raju invaasio voi juuriston tuhon kautta tappaa isommankin kasvin, jos siihen ei puututa ajoissa.

Harsosääski-invaasion havaitsee useimmiten siitä, että kasveja käsitellessä, etenkin kastellessa tai multaa tutkiessa lehahtaa pieniä öttiäisiä lentoon. Toinen yleinen löydös on avoimeen vesiastiaan hukkunut aikuinen harsosääski, joka muistuttaa lähinnä pikkuista hyttystä. Myöhäisempi hälytysmerkki on kasvin janoisuus riittävästä kastelusta huolimatta.

Liima-ansa kukkaruukun nurkassa on pyydystänyt muutamassa päivässä kokoelman harsosääskiä.
Harsosääski liima-ansaan tarttuneena. Tämä hyönteinen on vain 2 mm pitkä.

Helpoin tapa estää harsosääskien leviäminen on pitää pintamulta kuivana noin 2 cm syvyyteen asti, koska toukat tarvitsevat kostean mullan selvitäkseen hengissä. Toinen tapa on levittää ruukun pinnalle ruukkukatetta estämään sääskien pääsy mullan pinnalle. Uuden mullan desinfiointi kuumalla vedellä tappaa mullassa olevat munat ja toukat. Pahimmassa tapauksessa mullan vaihtaminen on ainoa torjuntatoimenpide.

Huomioi, että harsosääsket voivat pesiä myös multasäkeissä ja kasvijätteen seassa.

Aikuisia harsosääskiä voi myrkyttää tavallisilla hyönteismyrkyillä, mutta sumute ei tehoa mullassa oleviin muniin ja toukkiin. Aikuisten sääskien myrkytys useaan otteeseen viikkojen ajan tuhoaa lopulta koko populaation, mutta nopeampaan tulokseen pääsee myrkyttämällä mullankin. Eräs keino on kastella multa 2-3% mäntysuopaliuoksella, mutta se saattaa vahingoittaa myös pieniä taimia. Saatavilla on myös multaan sopivia hyönteismyrkkyjä. Sääskille voi myös virittää ”ansan” vedestä johon on sekoitettu astianpesuainetta. Jotkut laittavat myös etikkaa ja sokeria. Haju houkuttelee sääsken vedenpinnalle, johon laskeuduttuaan se uppoaa, koska fairy on poistanut veden pintajännityksen. Kaupoista on saatavilla myöskin kaupallisia tuotteitta mm. erilaisia liimapapereita. Ruukun pinnalle pystytetty liima-ansa on tehokas pyydystämään kasvin ympärillä pyöriviä hyönteisiä. Harsosääskiä varten sen pitää olla lähellä multaa, ansarijauhiaisille taas kasvin latvan korkeudella.

Kirvat

Kirvan tunnistaa kolmesta jalkaparista eturuumiissa sekä kahdesta tummasta ulokkeesta takaruumiissa. Ne ovat usein taaksepäin.

Kirvat eli lehtikirvat ovat pieniä muutaman millimetrin pituisia hyönteisiä. Kirvat erottuvat selkeästi paljaalla silmällä kasvista. Tavallisesti ne ovat vihreitä, mutta muunkin värisiä löytyy mm. punaisia. Suomessa elää yli 400 kirvalajia. Useat niistä ovat erikoistuneet vain tiettyihin kasveihin. Kirvan tunnistaa helposti takaruumiissa olevista kahdesta "putkesta". Imukärsällään ne imevät kasvin nestesolukkoa aiheuttaen näin lehtien käpristelyä ja kuivumista. Ne ovat mieltyneet kasvin nuoriin latvaversoihin ja liikuskelevat yleensä lehtien alapinnoilla. Kirvat levittävät joitakin virustauteja mm. mosaiikkivirusta. Kirvat ovat erittäin hankalaia hävittää kokonaan, jos tilanne on jo lähtenyt käsistä. Parhaiten kirvojen torjuntaan toimii 3-5 prosenttinen mäntysuopaliuos terästettynä neem öljyllä ja muista kaupallisista torjunta-aineista etenkin Provado.

Villakilpikirvat

Villakilpikirvat ovat helppo tunnnistaa niiden erittämästä vaaleasta langasta jota kertyy niiden ympärille. Ne näyttävätkin pumpulitupoilta. "Lankatupot" toimivat villakilpikirvojen suojana, joten ne ovat myrkyille hyvin vastustuskykyisiä. Villakilpikirvat kiinnittyvät paikoilleen imien kasvin solunesteitä. Ne elävät kasvin suojaisissa osissa mm. varren haaroissa ja lehtien poimuissa. Aikuisten hävittäminen onnistuukin vai raaputtelemalle ne irti. Toukkiin tehoaa erilaiset sumutemyrkyt.

Wikipedia - Kirvat

Chilivaarin kirvakuvia

Ripsiäinen

Ripsiäislajeja on Suomessa toista sataa, mutta normaali chilinkasvattaja ei niitä erota toisistaan.

Aikuinen ripsiäinen on pieni tumma hyönteinen, joka muistuttaa olemukseltaan hiprakkaista banaanikärpäsen kokoista hyttystä. Se on heikko lentäjä. Siipien takareunoissa erottaa ainakin luupilla katsoen hapsumaiset reunat, mistä lajin nimikin tulee.

Ripsiäisen toukat asustelevat lehtien alapinnoilla ja imevät kasvin solunesteitä. Tuhot näkyvät lehden pinnalla beigen-hopeanhohtoisina laikkuina, joilla saattaa näkyä muös mustia ulostepipanoita. Toukat ovat vaaleita, riisinjyvän muotoisia, ja hyvin pieniä, noin sanomalehden tekstissä olevan väliviivan paksuinen ja pituinen. Niitä on vaikea havaita jos ei ole likinäköinen ja tiedä mistä etsiä. Ripsiäiset viihtyvät yleensä chilin nuorimmissa osissa ja kukissa. Ravinteikas siitepöly on ripsiäisten herkkua, ja toukkia saattaakin parhaiten löytää kopauttelemalla kukkaa paperin päällä.

Aikuiset munivat kasvisolukon sisälle, joten munia on vaikea hävittää. Kasvin leikkaaminen helpottaa torjuntaa, kun osa munista poistuu kasvijätteen mukana ja tarkkailtava pinta-ala vähenee radikaalisti. Kovin vioitetut lehdet kannattaa nipistää pois, jolloin uusien vaurioiden ilmeneminen on helpompi huomata.

Ripsiäiset osaavat myös koteloitua ja talvehtia. Näin ne voivat odottaa rauhassa parempia aikoja. Varsinkin kasvihuone on syytä desinfioida huolellisesti, koska ripsiäiset ovat valmiina iskemään heti kun uudet chilit saapuvat kasvihuoneeseen.

Ripsiäisten torjuntaa voi käyttää mäntysuopaliuosta, mutta ripsiäiset tulevat sille jonkin ajan kuluttua immuuneiksi. Samoin käy useimmille sumutemyrkyille. Eräs ripsiäisiin hyvin tehoava myrkky on imidaklopridi, jonka käyttöä voi harkita vaikeissa tapauksissa. Ripsiäisiin käytetään myös biologista torjuntaa kuten petopunkkeja.


Linkit

Ripsiäisen tuhoja chilin lehden alapinnalla
Ripsiäisen ulostetta suurennettuna

Vihannespunkki

Vihannespunkin seittiä ja kuolleita lehtiä. Tämä kasvi on jo menetetty, sillä kasvupisteet on syöty.

Myös kehrääjäpunkkina tunnettu hämähäkkieläinten lahkoon kuuluva niveljalkainen. Se on niin pieni, että paljain silmin sitä ei yleensä havaitse. Vihannespunkkien hyökkäyksen kohteeksi joutuneen kasvin lehtiin ilmestyy aluksi pieniä tummia pisteitä, vähän myöhemmin lehdet alkavat kellastua, kuivua ja lopulta putoilla. Tässä vaiheessa oksien latvoissa on havaittavissa hopeanhohtoista seittiä, jota punkit kutovat. Punkit imevät kasvista nesteitä ja ovat erittäin vahingollisia, jotkin C. Annuum lajin chileistä ovat erittäin arkoja vihannespunkeille ja jo muutaman päivän ajan jatkunut punkkien invaasio saattaa tappaa kasvin.

Chileissä punkkien tartunnan ensimmäisiä merkkejä voi olla muista kasveista poiketen valkoiset pienet pisteet lehdissä. Ne näkyvät parhaiten valoa vasten.

Paras tapa ennaltaehkäistä punkkien hyökkäys on sumutella kasveja tai pitää ne tilassa jonka ilmankosteus on suuri. Varsinkin lehtien alapintojen suihkuttelu on tärkeää. Jos ja kun punkit pääsevät valloittamaan kasveja, täytyy ottaa kovemmat keinot käyttöön, karsimista, hyönteismyrkkyä yms.

Ansarijauhiainen

Ansarijauhiainen pubescensin lehdellä

Aikuinen jauhiainen on väriltään valkoinen, 1-2 mm pitkä ja sillä on valkoiset siivet. Jauhiaisen toukat ja munaryppäät asustelevat lehtien alapinnoilla. Aikuiset sekä toukat imevät kasvin solunesteitä, mutta eivät yleensä aiheuta kasville kovin suurta haittaa. Ansarijauhiainen lisääntyy nopeasti, joten niiden hävittäminen on hyvä aloittaa ajoissa. Torjuntaan voidaan käyttää apuna mäntysuopaliuosta, tai valmiita sumutemyrkkyjä.


Wikipedia - Ansarijauhiainen

Chilivaari: Ansarijauhiainen

Peltolude

Peltolude (Lygus rugulipennis) on n. 0.5-0.6 senttimetrin pituinen ruskeanvihertävä hyönteinen. Sillä on selässään selkeästi erottuva V-muotoinen kuvio. Peltolude vioittaa pahimmin mansikkaa ja muita marjakasveja, vihanneksia, sekä myös paprikoita ja chilejä. Lude imee kasvin nesteitä, ja vioittaa samalla kukkia ja kuivattaa kasvupisteitä, jotka muuttuvat ikävän näköisen ruskeaksi kasvuksi. Luteen vioittamiin kasveihin kehittyvien kukkien muoto on tulppaanimainen. Kemiallinen torjunta on vaikeaa, mutta tehokkaalla torjunta-aineella mahdollista, kuten Lambda-syhalotriinilla, myös sinisistä liimapaperiansoista voi olla hyötyä! Torjunnan kannalta voi hyvä etu olla, että uusi sukupolvi tulee vain kerran vuodessa.

Peltoluteen raatoja
Peltoluteen vioittamaa kasvustoa
Peltolude elävänä